Dalin kosioreissu Rosan luokse sujui mallikkaasti, eipä paljoa apuja tarvittu, hiukan toppuuttelua suurimpaan intoiluun.
Ja 4 viikkoa myöhemmin ultrassa varmistui, että kylläpä siellä pentusia näkyi... Ultrassa ei montaa näkynyt, mutta tärkeintä olikin saada tietää, onko pentuja tulossa, jotta osaisin järjestellä työasiani niin, että voin taas jäädä "mamma-lomalle". Itse loin mielikuvan mukavasta, helppohoitoisesta pikkupentueesta, kenties 4 pentua... kaksi kumpaakin sukupuolta. Sopivasti. En huomannut kertomerkkiä yhtälössä... ja niinpä 25.10. syntyi peräti 8 suloista, reipasta pentua. Voin siis unohtaa sen "helppohoitoisen pikkupentueen"... ja alkaa keskittyä erilaisten porttien yms rakenteluun nyt alkuviikkojen aikana. Meillähän pennut elelevät koko lapsuutensa "jaloissamme". Ja joskus ovilla on ruuhkaa kun yrittää päästä livahtamaan ovesta ilman valkoista villavyöryä.
Synnytys oli jollakin tapaa merkillinen. Se alkoi kuten kirjoissa kerrotaan, lämmöt sahaili ja laski... ja edeltävä yö meni avautumisvaiheen kanssa läähätellessä. (kasvattajalla univelkaa jo tässä vaiheessa...haukotus) Sitten alkoi työntöpoltot... Vaikka ne näytti ja tuntui tehokkaille, niin mitään ei kuitenkaan tapahtunut...ja kasvattajan huoli alkoi nostaa päätään, mikähän nyt on vinossa, pentuko? Vai onko masussa muutama jättikokoinen pentu..? Soitto eläinlääkärille ...tilannekatsaus ja arvio... "ota koira autoon ja tule käymään niin katsotaan mikä on pielessä". Varmuuden vuoksi valmistauduin siihen, että Rosa joudutaan keisarileikkaamaan. No, ajelin täältä korven perukoilta kohti kaupunkia ja pääsimme lossille saakka kun huomasin taustapeilistä, että nyt tapahtui jotain, ja pikainen tarkastus peräkonttiin toi ilouutisen , terve reipas pentu oli syntynyt! Autokyyti tepsi tälläkin kertaa, kuten eläinlääkäri arvelikin käyvän. Selvästikin pojasta tuli "Lautturi" kun lossilla syntyi, se sai kaulaansa myöhemmin vihreän merkkipannan.. Jälleen soitto eläinlääkärille, U-käännös ja takaisin kotiin. Seuraavat pennut syntyivät rauhalliseen (kasvattajan hermoille aivan liian hitaaseen) tahtiin. Välit olivat piiiitkiä, jokaisen pennun kohdalla supistuksetkin kestivät...ja kestivät.... Onneksi sain loistavaa henkistä eläinlääkäriapua Punaturkin Liisa Jalkaselta -kiitos!! Neljän pennun jälkeen olo oli loistava, tilattu 2 + 2 oli syntynyt (mutta se kertomerkki jäi huomaamatta ;) ) toki siinä kohden jo tunsin, että mahassa on vielä porukkaa jäljellä. Kahdeksas pentu syntyi lopulta 03.45. Sen jälkeen Rosa olikin rauhallinen ja hoiteli pentuja tyynesti. Hyvä äiti kun on.
Kunnes aamulla seitsemän jälkeen alkoi jälleen supistella. Kasvattaja oli jo puolitajuton väsymyksestä, eikä Rosakaan innostuneelle näyttänyt. Pian supistukset loppuivat ja mietinnässä oli, että onko kyse jälkipoltoista, jälkeisten tulosta vai yhdeksännestä pennusta!! Päivystävä eläinlääkäri oli samaa mieltä, kannattaa katsoa röntgenkuvalla, että onko joku vielä halukas tulemaan ulos. Tuon puhelun jälkeen jo kyllä huomasin ison veritahran patjalla, joten oletin kyseessä olleen jälkeiset jotka oli jo puhelun aikana popsittu parempiin suihin. Mutta parempi katsoa kuin katua.
Soitto kenneltyttö Pirjolle, että taas mennään... Käynti päivystyksessä toi ilouutisen, ei ketään enää sisällä, kyse oli vain niistä jälkeisistä.
Sitten vain kotiin, pentulaatikon ja emon siivous...ja rauhallinen vauva idylli voi alkaa.
Syntymäjärjestys, merkkivärit ja painot:
1. pentu: uros, vihreä, paino 400g
2. pentu: uros, sininen, paino 450g
3. pentu: narttu, lila, paino 355g
4. pentu: narttu, punainen, paino 390g
5. pentu: uros, musta, paino 370g
6. pentu: narttu, oranssi, paino 440g
7. pentu: narttu, keltainen, paino 375g
8. pentu: narttu, lime, paino 380g
